:: UUTISET |
| :: ANSSI TIKANMÄEN ORKESTERI (ATO) |
| :: FILMIORKESTERI (ATFO) |
| :: DISKOGRAFIA |
| :: BIOGRAFIA |
| :: ELOKUVAMUSIIKKI |
| :: NÄYTELMÄMUSIIKKI |
| :: YHTEYSTIEDOT |
| :: LINKIT |
| :: AUDIO |
| :: VIDEO |
| :: IN ENGLISH |
| :: Maisemakuvia Suomesta :: Vanhat Valokuvat :: Greed :: Films :: :: Pizza A`la Anssi Tikanmäki :: Juha :: Perinteinen Pop levy :: Tuntematon Maa :: |
Takaisin Diskografia sivuille >>
Kyllä vain, Maisemakuvat on saanut arvoisensa seuraajan, ja paluu alkulähteille on voitokas! Tuntematon maa, alaotsikoltaan Uusia maisemakuvia Suomesta, on tuttua Tikanmäkeä, juuri sitä mihin Maisemakuvissa jäätiin. Tuntematon maa -albumilla Tikanmäki onnistuu jälleen välittämään musiikin tunteet ja tunnelmat kappaleen nimissä täydellisesti. Levyn sävellykset ja sovitukset kuulostavat tuoreilta ja elinvoimaisilta. Tuntematon maa on monipuolinen ja ajatuksia herättävä. Kuuntelijan avuksi Tikanmäki on myös kirjoittanut lyhyen stoorin jokaiselle kappaleelle. Äänitys/recorded by Juuso Nordlund/Studio JJ Kaikki sävellykset/all compositions by Anssi Tikanmäki Kiitos/Thanks... Kiitos tuesta/thank you for support: Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen Sami plays Finnish Kumu drums and Eljas plays Finnish Sowo drums Muusikot/musicians: Anssi Tikanmäki - piano, keys (1-8), Sami Kuoppamäki - drums (2-6), Juuso Nordlund - el. bass (2-6, 8), Eemil Tikanmäki - el. guitar (2-8), Eljas Tikanmäki - organ, keys, perc. (1-8), drums (7, 8), Reijo Karvonen - el. bass (7), Peter Lerche - ac. guitar (1, 2), el. guitar (7), Pauliina Lerche - accordion (1, 7), kantele (3), Pentti Lahti - soprano, alto & tenor sax, flute, Esa Juutilainen - flute, tenor sax, Masa Orpana - clarinet, tenor sax, Kari Nikkanen - oboe, Jouni Suuronen - horn, Pasi Tiitinen - horn, Aki Välimäki - trumpet, Tapio Kilpinen - trumpet, Petri Juutilainen - trombone, Kari Koivisto - trombone, Henrik Perello - violin, István Zsalay - violin, Heikki Hannikainen - violin, Texts by Anssi Tikanmäki, except "Havukka-aho" by Antti Vihinen HAVUKKA-AHO Jokainen suomalainen kesämökki voisi olla nimeltään Havukka-aho. Se on sellainen paikka, jonne mennään, kun päälle on päsmännyt pomo, puoliso, naapuri, Helsinki, Kreml, Bryssel tai Valkoinen talo. Siellä on rauha ja turva ympärillä pauhaavalta maailmalta. Se on vanha Suomi, sieltä kaikkien isoisä tai -äiti on lähtöisin. Kannonnokassa nuotion äärellä istuessa jokaisesta suomalaisesta tulee korpifilosofi, mittarimatoja tuumaileva Konsta Pylkkänen; Havukka-aholla ajatus on sininen, ja se Juhannusaattojen ruuhkat, nämä urbaanipakolaisten tulvat suurista kaupungeista kohti JÄRVENPÄÄN ASEMA Kiirettä riittää ihmisellä. Eikä ole kiireen määrä vakio, vaan se lisääntyy vuosi vuodelta. Asemalaiturilla näet ja koet ihmisvilinän, joka sykäyksittäin kasvaa ja vähenee, aina sen mukaan miten junat pysähtyvät ja jatkavat matkaansa. Pohjoiseen meneviä kiskoja korjaillaan ja kehitellään, vauhti lisääntyy, Pendolino näyttää mallia! Kerran se vaan suhahtaa ohi kiitäessään. Ennen vanhaan junat kolisivat. Nykyään ne eivät ennätä ääntä pitämään. On kiire. Tänään kolisee aivan jokin muu, nimittäin spraypullot radanvarren nuorten kasseissa ja taskuissa: "Jou". Vain viidentoista kilometrin päässä vilkkaista Tuusulan-järven rantamaisemista itään sijaitsee Pornaisten vanha kirkko. Kirkon vieressä on pieni hautausmaa, jossa koruton ja vaatimaton hautakivi kertoo, että sillä paikalla lepää suomalaisen elokuvan 1940-50 -lukujen tähtinäyttelijä. Regina Linnanheimon haudalta yli Mustijoen avautuu vehreä ja hyvin suomalainen maaseutu ja peltomaisema. Linnanheimo palasi aina tänne, keskelle kaunista ja rauhoittavaa maalaisidylliä. Aika on pysähtynyt Pornaisissa, aika on joskus jopa hyvä pysäyttää. Menneen ajan illuusio on vielä pitänyt pintansa, vaikka tämän pienen, uinuvan pitäjän on kohta kauttaaltaan saartanut kohiseva ja välkkyvä valtakunnan trendikäs pääkaupunkiseutu. JYLLIN MAMMAN MAAILMA "Niin se maalima viskoo", sanoi Jyllin mamma, kun rivitaloon muutti. Eilen tulivat muuttomiehet, veivät kanat, lampaat ja lehmän, panivat kaikki paikat sekaisin, pakkasivat ja kantoivat Mamman tavarat uuteen tupaan. Onpa siellä laminaattilattiat, tiiviit ikkunat, mikrouunit ja vempeleet; miten ne toimivat, uskaltaako niihin edes koskea! Onneksi oma, vanha perintökello yhä jaksaa käydä ja raksuttaa. Mamma istahtaa keinutuoliinsa ja avaa television. Niin on muuttunut maailma telkkarissakin, siellä visaillaan taas, ja vaikea on sana, jota tänään etsitään: viisi kirjainta, alkaa v:llä? Jotain pysyvääkin maailmassa sentään on, sillä kohta tulee Kauniit ja Rohkeat. Mitä vaan mahtaa Ritkelle ja Rookelle kuulua. Ei ne kuole ikinä. Ja samat korkeat kuuset, jotka vanhassa kodissa näkyivät etelän suunnalla, edelleen seisovat hievahtamatta paikoillaan. Nyt ne suojaavat Mamman uutta kotia pohjoisen tuulilta. Talvella oksat taipuvat lumesta. HANGON REGATTA Saapuessani heinäkuun alkupuolen viikonloppuna Hankoon joudun hämmentyneenä ihmettelemään paikalle kertynyttä valtavaa väentungosta. Vieläkö täällä juhannusta juhlitaan, vai mikä ihmeen sirkus ja baila-paadi on meneillään!? Kaikilla tuntuu olevan sika-hauskaa, ihmisiä piknik-koreineen on pitkin ja poikin nurmikoilla, rantakallioilla ja hiekkarannalla. On aurinkotuoleja, rantapalloja ja joutilaita kansalaisia silmänkantamattomiin! Ja roskaa tietenkin. Röykkiöittäin jätteitä on jo kertynyt pitkin puistoa ja rantaa. Varovainen saa olla, ettei astu lasinsiruihin. On pulloja ja tölkkejä, on juotu kolaa, olutta - ja kuohuviiniä! Siis mistä hienosta tilaisuudesta meinasin jäädä paitsi? Millaisen muodikkaan teeman on etelän merikaupunki kehittänyt maksukykyisen ja kulttuurinnälkäisen ihmisen nautinnoksi? On pakko ottaa selvää ja kysyä: "Mitä täällä tapahtuu?" - ja heti joku avulias viittilöi: "Tuolla se on, se kaljateltta, siellä soittaa The KaraokeS!" Mutta sitten katsoessani ihmismeren yli Suomen lahdelle vihdoin tajuan; nyt on Hangon regatta! Kauempana ulapalla, aavalla merellä puhaltaa raikas tuuli, vaahtopäät välkehtivät auringossa ja valkeat purjeet pullistuvat. Siellä vitosen ruorissa, kryssissä klungan keskellä regattaelämän väsyttämät kasvot saavat taas terveen värin! Jag älskar smultron, havet - och det största möjliga frihet! NOKIA Tietokirja sanoo siitä näin: perustettu v. 1937, pinta-ala 348 km2 ja asukasluku 28.000. Sen tunnettuja paikkoja ovat mm. Siuro, Pinsiö ja Tottijärvi. Ei taida olla tämä paikka Tokio tahi Rio, eipä niin. Vaan sehän on Hämeen heimoalueeseen kuuluva Nokia! Silti voit joka puolella maailmaa törmätä tuohon viiden kirjaimen muodostamaan sanaan. Siis mitä mahtaa Tokion poika ajatella nähdessään kotikaupungissaan Nokian matkapuhelin mainoksen. Luuleeko kojetta peräti omaksi keksinnökseen? Ja arvanneeko Rion kaduilla kävelevä carioca, että tuon alunperin soopelia tarkoittavasta nois, noki -kantasanasta Nokia -muotoon vakiintuneen paikannimen, nykyisin siis myös yhtiön nimen - ja logon - takana ei ole vain mainostoimiston luoma piippaava Ja se elämä löytyy Suomessa sijaitsevasta kaupungista, joka on oikea kotiseutu ihmisineen, luontoineen ja historioineen. Suomessa Nokia on ollut yhteiskunnallisen kehityksen suunnannäyttäjä jo kauan sitten, kun Nuijasodan aikana Jaakko Ilkan talonpoikien kohtaloksi koitui Nokian kartanon mailla käydyt taistelut. Ja tärkeä se on taas tänä päivänä, kun ammoin Emäkosken partaalle rakennetusta puuhiomosta alkanut Nokia-yhtiö on pikkuhiljaa kehittynyt globaalin informaatio-yhteiskunnan mahtitekijäksi. TERVANEVA Kylmän kostea usva leijuu Tervanevan yllä vaalean kesäyön viimeisillä hetkillä. Silloin tällöin jostain puuttoman maiseman keskeltä kajahtaa suolinnun valittava huuto. Pian virvatulten öinen liekki sammuu, ja salaperäinen tunnelma vaihtuu aamun auringon ensisäteitten myötä. Silloin suo, vihattu hallan valtakunta pudottaa hämärän vaipan Tervaneva on yksi harvoista jäljelle jääneistä alkusoista. Se huokuu luonnon väkevää ylivoimaa, yksinkertaista kauneutta ja rauhaa, jota ihminen kunnioittaa ja sen äärellä ennemmin tai myöhemmin nöyrtyy. Sillä suo on se paikka, jossa luonto ja ihmisluonto ovat ottaneet mittaa toisistaan kautta aikojen. Siellä suomalainen kohtaa oman arvoituksellisen sielun-maisemansa, josta kertovat hauraan hennot, valkoiset tupasvillat ja verenpunaiset, kirpeät karpalot sekä synkeät suonsilmät kukin omalla tavallaan. Joskus varomaton ollessaan, pitkospuilta poiketessaan, ihminen voi horjahtaa ja vajota suohon. Mutta suosta voi myös nousta, virheensä voi korjata. Kuten aikoinaan kaivetut suo-ojat nyt joudutaan peittämään, niin ihminenkin voi parantaa omat haavansa - ja elämä jatkuu. PENTINKULMAN PELLOT "Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi". Jussi otti kuokan käteensä ja raivasi suosta pellon, jota tarmolla ja taidolla viljeli. Hän pyysi siunauksen, muokkasi maan, kylvi siemenen, leikkasi ja sitoi lyhteet. Elonkorjuun aikaan puimakone sytkytti päivät pitkät ja viljasäkit täyttyivät. Työtä riitti ja se oli raskasta, mutta pellosta hän sai leivän. Itse hän oli oppinut näillä pohjoisen routaisilla pelloilla omin avuin kaiken tekemään. Ja itse hän parhaiten tiesi, mitä halusi. Sitten eräänä päivänä ilmestyi mies Brysselistä pellon reunaan. Mies katseli, mittaili, sääteli ja lopuksi opasti Jussia näin sanoen: "Maantieteellisesti, tukikelpoisuudeltaan ja maankäyttölajiltaan yhtenäinen alue on peruslohko. Yhdellä peruslohkolla voi olla yksi tai useampia kasvulohkoja. Kasvulohkolla tarkoitetaan yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä aluetta, jossa kasvatetaan yhtä kasvilajia tai jota kesannoidaan tai joka on erityiskäytössä. Kasvulohko voi kuulua vain yhteen peruslohkoon. Peruslohkon alasta on vähennettävä viljelemättömät alueet kuten vesakoituneet alueet, rakennukset, metsäkuviot, kivirauniot, kantokasat, lammikot ym. Poikkeuksena edellisiin kohtiin on piennar. Pientareen leveys mitataan ojan niskasta pientareen kasvulohkon kasvuston puoleiseen reunaan kohdasta, jossa pientareen leveys vastaa keskimääräistä leveyttään. Jos ojissa kasvaa yli kahden vuoden vanhaa tai yli 1,5 m korkuista vesakkoa, tulee ojan pinta-ala vähentää peruslohkon digitoidusta pinta-alasta." No nyt on Jussin hyvä olla! Agenda on laadittu, lomakkeet printattu, kylvödirektiivit annettu ja Valtra automatisoitu. Satelliitti tuikkii Pohjantähden lailla taivaalla ja vartioi Pentinkulman peruslohkoja. TURJANLINNA Vaikka Kainuun erämaat eivät ihmisen kannalta ole millään tapaa helpoin paikka elää, niin silti Kianta- ja Vuokkijärven rantamaita on asutettu jo kivikaudelta lähtien. Kainuun luonto on kaunis ja kitsas, se on sopeutunut kesän helteisiin ja talven pakkasiin. Eikä liene ihmisen sitkeydellä rajaa hänen kamppaillessaan luonnonolosuhteiden ja kohtalonsa armoilla. Ihminen on aina valmis ottamaan haasteen, ja vain voittaakseen. Hiukan myöhemmin, kun kaskeaminen ja tervanpoltto olivat jo historiaa, saapui Ilmari Calamnius viime vuosisadan alussa Suomussalmelle ja ihastui paikkakunnan maisemiin. Hän muutti nimensä Kiantajärven mukaan Kiannoksi ja rakensi Leppikantaan Turjanlinnan. Taruolennon, Turjan tietäjän mukaan nimetyn komean korpilinnan työhuoneessa, Paratiisissa, Kianto kirjoitti monta korpikansan elämää kuvaavaa kirjaa. Ja iltaisin töiden jälkeen salongin ikkunasta hän ihaili auringonlaskua Turjanlinna tuhoutui talvisodan ja Raatteentien ankarien taistelujen alkupäivinä tulipalossa. Mutta Kianto ei luovuttanut vaan rakensi sotien jälkeen linnansa uudelleen. Myös uusi Turjanlinna sai tylyn lopun, sekin paloi! Kolmatta linnaa ei kirjailija enää rakentanut, mutta rakastamallaan seudulla hän asui sitkeästi kuolemaansa saakka.
|
