:: ANSSI TIKANMÄEN ORKESTERI (ATO)
:: FILMIORKESTERI (ATFO)
:: DISKOGRAFIA
:: BIOGRAFIA
:: ELOKUVAMUSIIKKI
:: NÄYTELMÄMUSIIKKI
:: VALOKUVIA
:: YHTEYSTIEDOT
:: LINKIT
:: AUDIO
:: VIDEO
 
:: IN ENGLISH
:: Maisemakuvia Suomesta :: Vanhat Valokuvat :: Greed :: Films ::
:: Pizza A`la Anssi Tikanmäki :: Juha :: Perinteinen Pop levy :: Tuntematon Maa ::

Takaisin Diskografia sivuille >>

Tuntematon Maa - Maisemakuvia Suomesta vol.2 (The Unknown country) 2006
Rockadillo Records ZENCD 2107

Tuntematon Maa

1.Havukka-aho
2.Järvenpään asema
3.Jyllin mamman maailma
4.Hangon regatta
5.Nokia
6.Tervaneva
7.Pentinkulman pellot
8.Turjanlinna


Tuntematon Maa - Maisemakuvia Suomesta vol.2 (julkaistu 23.8.2006)

Kyllä vain, Maisemakuvat on saanut arvoisensa seuraajan, ja paluu alkulähteille on voitokas! Tuntematon maa, alaotsikoltaan Uusia maisemakuvia Suomesta, on tuttua Tikanmäkeä, juuri sitä mihin Maisemakuvissa jäätiin. Tuntematon maa -albumilla Tikanmäki onnistuu jälleen välittämään musiikin tunteet ja tunnelmat kappaleen nimissä täydellisesti. Levyn sävellykset ja sovitukset kuulostavat tuoreilta ja elinvoimaisilta. Tuntematon maa on monipuolinen ja ajatuksia herättävä. Kuuntelijan avuksi Tikanmäki on myös kirjoittanut lyhyen stoorin jokaiselle kappaleelle.

Äänitys/recorded by Juuso Nordlund/Studio JJ
Miksaus/mixed by Juuso Nordlund, Anssi Tikanmäki & Petri Rappula/Petrax-studio
Masterointi/mastered by Pauli Saastamoinen/Finnvox
Tuottajat/produced by Anssi Tikanmäki & Juuso Nordlund
Apuäänittäjä/recording assistant: Eljas Tikanmäki
Datasiirto/data transfer: Tomi Pietilä
Kansisuunnittelu & valokuvien käsittely/cover design & photo processing: Elmo Salmi
Valokuvat/cover photos: Vesa Ranta
ATO-kuva/band photo: Anssi Männistö
Tuotanto/produced by Bardi Oy

Kaikki sävellykset/all compositions by Anssi Tikanmäki

Kiitos/Thanks...
kaikki muusikot/all musicians, Maarit, Tapio Korjus, Lumi Vesala, Juuso (JJ), Elmo,Tiina ja Petri Rappula (Petrax), Juho Rappula ja Valtra, Antti Vihinen, Petri Silas, Pauli (Finnvox), Jani Viitanen, Sini Perho, Raija Sinisalo, Jouko Karppanen, Pauli Rantasalmi & Kwan, Hangon keksi, Aki, Mika, Veikko Huovinen, Sakari Mustanoja, Upi Sorvali r.i.p.,
special thanks to Ana

Kiitos tuesta/thank you for support: Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen
keskustoimikunta, Tampereen kaupunki & LUSES

Sami plays Finnish Kumu drums and Eljas plays Finnish Sowo drums

Muusikot/musicians:

Anssi Tikanmäki - piano, keys (1-8), Sami Kuoppamäki - drums (2-6), Juuso Nordlund - el. bass (2-6, 8), Eemil Tikanmäki - el. guitar (2-8), Eljas Tikanmäki - organ, keys, perc. (1-8), drums (7, 8), Reijo Karvonen - el. bass (7), Peter Lerche - ac. guitar (1, 2), el. guitar (7), Pauliina Lerche - accordion (1, 7), kantele (3), Pentti Lahti - soprano, alto & tenor sax, flute, Esa Juutilainen - flute, tenor sax, Masa Orpana - clarinet, tenor sax, Kari Nikkanen - oboe, Jouni Suuronen - horn, Pasi Tiitinen - horn, Aki Välimäki - trumpet, Tapio Kilpinen - trumpet, Petri Juutilainen - trombone, Kari Koivisto - trombone, Henrik Perello - violin, István Zsalay - violin, Heikki Hannikainen - violin,
Pirjo Tulisalmi - violin, Nina Kulhia - violin, Hanna Peltoniemi - violin, Heidi Kuula - violin, Lea Antola - violin, Anne Korhonen - viola, Panu Saari - cello, Veikko Sinisalo - voice

Texts by Anssi Tikanmäki, except "Havukka-aho" by Antti Vihinen
Translation and notes by Petri Silas

HAVUKKA-AHO

Jokainen suomalainen kesämökki voisi olla nimeltään Havukka-aho. Se on sellainen paikka, jonne mennään, kun päälle on päsmännyt pomo, puoliso, naapuri, Helsinki, Kreml, Bryssel tai Valkoinen talo. Siellä on rauha ja turva ympärillä pauhaavalta maailmalta. Se on vanha Suomi, sieltä kaikkien isoisä tai -äiti on lähtöisin.

Kannonnokassa nuotion äärellä istuessa jokaisesta suomalaisesta tulee korpifilosofi, mittarimatoja tuumaileva Konsta Pylkkänen; Havukka-aholla ajatus on sininen, ja se
liitää hiirihaukkaa muistuttavana leijana sinisellä taivaalla. Jotakin arkaaisen kaunista on siinä pelkistetyssä puukansan tarinassa ja metsämaailmassa, jolle suomalainen alkukoti pohjautuu. Jokainen sinne kaipaa, kaikki tietävät, mistä siinä on kyse.

Juhannusaattojen ruuhkat, nämä urbaanipakolaisten tulvat suurista kaupungeista kohti
mökkejä ja korpimaita, ovat todiste siitä, että todellinen suomalainen "minä" ei välttämättä asu betonilähiöiden omistusasunto-onnelassa. Maailmasta tulee Havukka-aholla pieni. Se on mikrokosmos, joka räjähtää tajunnassa avaruuden äärettömyydeksi. Me emme ole olemassa ilman tätä supernovaa, ilman Havukka-ahoa. Havukka-aho ei ole satumaa, joka siintää jossakin aavan meren tuolla puolen. Se on tässä ja nyt, ainakin pienenä sirpaleena pienessä, särkyneessä suomalaissydämessä. Pieni on kaunista, mutta Havukka-aholla se pieni kaunis on myös jylhää ja suurta. Pientä, kaunista; jylhää ja suurta.

JÄRVENPÄÄN ASEMA

Kiirettä riittää ihmisellä. Eikä ole kiireen määrä vakio, vaan se lisääntyy vuosi vuodelta.
Jos haluat tietää, millainen on kiireen olemus näinä aikoina, tule vaikkapa Järvenpään asemalle!

Asemalaiturilla näet ja koet ihmisvilinän, joka sykäyksittäin kasvaa ja vähenee, aina sen mukaan miten junat pysähtyvät ja jatkavat matkaansa. Pohjoiseen meneviä kiskoja korjaillaan ja kehitellään, vauhti lisääntyy, Pendolino näyttää mallia! Kerran se vaan suhahtaa ohi kiitäessään.

Ennen vanhaan junat kolisivat. Nykyään ne eivät ennätä ääntä pitämään. On kiire. Tänään kolisee aivan jokin muu, nimittäin spraypullot radanvarren nuorten kasseissa ja taskuissa: "Jou".

Vain viidentoista kilometrin päässä vilkkaista Tuusulan-järven rantamaisemista itään sijaitsee Pornaisten vanha kirkko. Kirkon vieressä on pieni hautausmaa, jossa koruton ja vaatimaton hautakivi kertoo, että sillä paikalla lepää suomalaisen elokuvan 1940-50 -lukujen tähtinäyttelijä.

Regina Linnanheimon haudalta yli Mustijoen avautuu vehreä ja hyvin suomalainen maaseutu ja peltomaisema. Linnanheimo palasi aina tänne, keskelle kaunista ja rauhoittavaa maalaisidylliä.

Aika on pysähtynyt Pornaisissa, aika on joskus jopa hyvä pysäyttää. Menneen ajan illuusio on vielä pitänyt pintansa, vaikka tämän pienen, uinuvan pitäjän on kohta kauttaaltaan saartanut kohiseva ja välkkyvä valtakunnan trendikäs pääkaupunkiseutu.

JYLLIN MAMMAN MAAILMA

"Niin se maalima viskoo", sanoi Jyllin mamma, kun rivitaloon muutti. Eilen tulivat muuttomiehet, veivät kanat, lampaat ja lehmän, panivat kaikki paikat sekaisin, pakkasivat ja kantoivat Mamman tavarat uuteen tupaan. Onpa siellä laminaattilattiat, tiiviit ikkunat, mikrouunit ja vempeleet; miten ne toimivat, uskaltaako niihin edes koskea!

Onneksi oma, vanha perintökello yhä jaksaa käydä ja raksuttaa.

Mamma istahtaa keinutuoliinsa ja avaa television. Niin on muuttunut maailma telkkarissakin, siellä visaillaan taas, ja vaikea on sana, jota tänään etsitään: viisi kirjainta, alkaa v:llä?

Jotain pysyvääkin maailmassa sentään on, sillä kohta tulee Kauniit ja Rohkeat. Mitä vaan mahtaa Ritkelle ja Rookelle kuulua. Ei ne kuole ikinä.

Ja samat korkeat kuuset, jotka vanhassa kodissa näkyivät etelän suunnalla, edelleen seisovat hievahtamatta paikoillaan. Nyt ne suojaavat Mamman uutta kotia pohjoisen tuulilta. Talvella oksat taipuvat lumesta.

HANGON REGATTA

Saapuessani heinäkuun alkupuolen viikonloppuna Hankoon joudun hämmentyneenä ihmettelemään paikalle kertynyttä valtavaa väentungosta. Vieläkö täällä juhannusta juhlitaan, vai mikä ihmeen sirkus ja baila-paadi on meneillään!?

Kaikilla tuntuu olevan sika-hauskaa, ihmisiä piknik-koreineen on pitkin ja poikin nurmikoilla, rantakallioilla ja hiekkarannalla. On aurinkotuoleja, rantapalloja ja joutilaita kansalaisia silmänkantamattomiin!

Ja roskaa tietenkin. Röykkiöittäin jätteitä on jo kertynyt pitkin puistoa ja rantaa. Varovainen saa olla, ettei astu lasinsiruihin. On pulloja ja tölkkejä, on juotu kolaa, olutta - ja kuohuviiniä!

Siis mistä hienosta tilaisuudesta meinasin jäädä paitsi? Millaisen muodikkaan teeman on etelän merikaupunki kehittänyt maksukykyisen ja kulttuurinnälkäisen ihmisen nautinnoksi?

On pakko ottaa selvää ja kysyä: "Mitä täällä tapahtuu?" - ja heti joku avulias viittilöi: "Tuolla se on, se kaljateltta, siellä soittaa The KaraokeS!"
Kiitos vinkistä, sitähän juuri olinkin etsimässä ...

Mutta sitten katsoessani ihmismeren yli Suomen lahdelle vihdoin tajuan; nyt on Hangon regatta!

Kauempana ulapalla, aavalla merellä puhaltaa raikas tuuli, vaahtopäät välkehtivät auringossa ja valkeat purjeet pullistuvat. Siellä vitosen ruorissa, kryssissä klungan keskellä regattaelämän väsyttämät kasvot saavat taas terveen värin!

Jag älskar smultron, havet - och det största möjliga frihet!

NOKIA

Tietokirja sanoo siitä näin: perustettu v. 1937, pinta-ala 348 km2 ja asukasluku 28.000. Sen tunnettuja paikkoja ovat mm. Siuro, Pinsiö ja Tottijärvi.

Ei taida olla tämä paikka Tokio tahi Rio, eipä niin. Vaan sehän on Hämeen heimoalueeseen kuuluva Nokia!

Silti voit joka puolella maailmaa törmätä tuohon viiden kirjaimen muodostamaan sanaan.

Siis mitä mahtaa Tokion poika ajatella nähdessään kotikaupungissaan Nokian matkapuhelin mainoksen. Luuleeko kojetta peräti omaksi keksinnökseen? Ja arvanneeko Rion kaduilla kävelevä carioca, että tuon alunperin soopelia tarkoittavasta nois, noki -kantasanasta Nokia -muotoon vakiintuneen paikannimen, nykyisin siis myös yhtiön nimen - ja logon - takana ei ole vain mainostoimiston luoma piippaava
hitech-mielikuvamaailma, vaan että Nokia-sanalla on myös elävä ja inhimillinen merkitys.

Ja se elämä löytyy Suomessa sijaitsevasta kaupungista, joka on oikea kotiseutu ihmisineen, luontoineen ja historioineen.

Suomessa Nokia on ollut yhteiskunnallisen kehityksen suunnannäyttäjä jo kauan sitten, kun Nuijasodan aikana Jaakko Ilkan talonpoikien kohtaloksi koitui Nokian kartanon mailla käydyt taistelut.

Ja tärkeä se on taas tänä päivänä, kun ammoin Emäkosken partaalle rakennetusta puuhiomosta alkanut Nokia-yhtiö on pikkuhiljaa kehittynyt globaalin informaatio-yhteiskunnan mahtitekijäksi.
... Laulakaamme virsi 3210, joka alkaa sanoilla Connecting people...

TERVANEVA

Kylmän kostea usva leijuu Tervanevan yllä vaalean kesäyön viimeisillä hetkillä. Silloin tällöin jostain puuttoman maiseman keskeltä kajahtaa suolinnun valittava huuto. Pian virvatulten öinen liekki sammuu, ja salaperäinen tunnelma vaihtuu aamun auringon ensisäteitten myötä. Silloin suo, vihattu hallan valtakunta pudottaa hämärän vaipan
harteiltaan ja hetkessä ilma väreilee suopursun ja mustasta mudasta nousevan suokaasun vahvaa tuoksua. Sudenkorennot risteilevät vihreän sammal-aavikon yllä, paarmat ja sääsket heräävät kiusaamaan jokaista suolle eksyvää.

Tervaneva on yksi harvoista jäljelle jääneistä alkusoista. Se huokuu luonnon väkevää ylivoimaa, yksinkertaista kauneutta ja rauhaa, jota ihminen kunnioittaa ja sen äärellä ennemmin tai myöhemmin nöyrtyy.

Sillä suo on se paikka, jossa luonto ja ihmisluonto ovat ottaneet mittaa toisistaan kautta aikojen. Siellä suomalainen kohtaa oman arvoituksellisen sielun-maisemansa, josta kertovat hauraan hennot, valkoiset tupasvillat ja verenpunaiset, kirpeät karpalot sekä synkeät suonsilmät kukin omalla tavallaan.

Joskus varomaton ollessaan, pitkospuilta poiketessaan, ihminen voi horjahtaa ja vajota suohon. Mutta suosta voi myös nousta, virheensä voi korjata. Kuten aikoinaan kaivetut suo-ojat nyt joudutaan peittämään, niin ihminenkin voi parantaa omat haavansa - ja elämä jatkuu.

PENTINKULMAN PELLOT

"Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi". Jussi otti kuokan käteensä ja raivasi suosta pellon, jota tarmolla ja taidolla viljeli. Hän pyysi siunauksen, muokkasi maan, kylvi siemenen, leikkasi ja sitoi lyhteet. Elonkorjuun aikaan puimakone sytkytti päivät pitkät ja viljasäkit täyttyivät. Työtä riitti ja se oli raskasta, mutta pellosta hän sai leivän. Itse hän oli oppinut näillä pohjoisen routaisilla pelloilla omin avuin kaiken tekemään. Ja itse hän parhaiten tiesi, mitä halusi.

Sitten eräänä päivänä ilmestyi mies Brysselistä pellon reunaan. Mies katseli, mittaili, sääteli ja lopuksi opasti Jussia näin sanoen: "Maantieteellisesti, tukikelpoisuudeltaan ja maankäyttölajiltaan yhtenäinen alue on peruslohko. Yhdellä peruslohkolla voi olla yksi tai useampia kasvulohkoja. Kasvulohkolla tarkoitetaan yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä aluetta, jossa kasvatetaan yhtä kasvilajia tai jota kesannoidaan tai joka on erityiskäytössä. Kasvulohko voi kuulua vain yhteen peruslohkoon. Peruslohkon alasta on vähennettävä viljelemättömät alueet kuten vesakoituneet alueet, rakennukset, metsäkuviot, kivirauniot, kantokasat, lammikot ym. Poikkeuksena edellisiin kohtiin on piennar. Pientareen leveys mitataan ojan niskasta pientareen kasvulohkon kasvuston puoleiseen reunaan kohdasta, jossa pientareen leveys vastaa keskimääräistä leveyttään. Jos ojissa kasvaa yli kahden vuoden vanhaa tai yli 1,5 m korkuista vesakkoa, tulee ojan pinta-ala vähentää peruslohkon digitoidusta pinta-alasta."

No nyt on Jussin hyvä olla! Agenda on laadittu, lomakkeet printattu, kylvödirektiivit annettu ja Valtra automatisoitu. Satelliitti tuikkii Pohjantähden lailla taivaalla ja vartioi Pentinkulman peruslohkoja.

TURJANLINNA

Vaikka Kainuun erämaat eivät ihmisen kannalta ole millään tapaa helpoin paikka elää, niin silti Kianta- ja Vuokkijärven rantamaita on asutettu jo kivikaudelta lähtien. Kainuun luonto on kaunis ja kitsas, se on sopeutunut kesän helteisiin ja talven pakkasiin. Eikä liene ihmisen sitkeydellä rajaa hänen kamppaillessaan luonnonolosuhteiden ja kohtalonsa armoilla. Ihminen on aina valmis ottamaan haasteen, ja vain voittaakseen.

Hiukan myöhemmin, kun kaskeaminen ja tervanpoltto olivat jo historiaa, saapui Ilmari Calamnius viime vuosisadan alussa Suomussalmelle ja ihastui paikkakunnan maisemiin. Hän muutti nimensä Kiantajärven mukaan Kiannoksi ja rakensi Leppikantaan Turjanlinnan. Taruolennon, Turjan tietäjän mukaan nimetyn komean korpilinnan työhuoneessa, Paratiisissa, Kianto kirjoitti monta korpikansan elämää kuvaavaa kirjaa. Ja iltaisin töiden jälkeen salongin ikkunasta hän ihaili auringonlaskua
Vuonanniemen metsänreunan taakse.

Turjanlinna tuhoutui talvisodan ja Raatteentien ankarien taistelujen alkupäivinä tulipalossa. Mutta Kianto ei luovuttanut vaan rakensi sotien jälkeen linnansa uudelleen. Myös uusi Turjanlinna sai tylyn lopun, sekin paloi! Kolmatta linnaa ei kirjailija enää rakentanut, mutta rakastamallaan seudulla hän asui sitkeästi kuolemaansa saakka.
Hän halusi olla lähellä luontoa, joka on karua, mutta puhdasta kuin vesi Kullanperän korpihetteessä.